P­sy­ke­dee­li­sen roc­kelämän ku­vauk­set ovat har­vas­sa, sillä ko­ko ky­sei­nen il­mai­su kiik­kuu tra­pet­sil­la, jo­ka saat­taa pu­dot­taa pör­his­te­lijän ja tehdä san­ka­rin nau­ru­na­lai­sek­si. Rock on va­ka­vaa, mut­ta sil­ti sen pitäi­si ol­la haus­kaa. Mick Jag­ge­rin roo­li­suo­ri­tus kui­ten­kin on­nis­tuu eri­no­mai­ses­ti vä­littämään ku­van täh­tey­den am­bi­va­len­tis­ta to­del­li­suu­des­ta, jos­sa suu­res­ta tyh­jyy­destä pitäi­si yltää kor­keal­le ja luo­da suur­ta tai­det­ta.

E­lo­ku­va ku­vaa 1960-lu­vun vii­meis­ten vuo­sien huu­mei­den kyllästämää elämää, sen vii­mei­siä henkäyk­siä en­nen suur­ta kra­pu­laa. Ko­vaot­tei­nen lon­too­lais­gangs­te­ri (Ja­mes Fox) et­sii suo­jaa ala­mai­hin syök­sy­neen rok­ka­rin pii­lo­pai­kas­ta. Ko­meaa kat­sot­ta­vaa.