Lyn­da La Plan­ten dek­ka­riin poh­jau­tu­va tv-jännä­ri sel­vit­te­lee nuo­ren nai­sen bru­taa­lia mur­haa, jo­ka nos­taa kai­ku­ja 40-lu­vun Mus­tan Dah­lian ta­pauk­ses­ta. San Fran­cis­cos­ta brit­tein saa­ril­le siir­ret­ty ta­pah­tu­ma­vyh­ti avau­tuu mie­len­kiin­toi­ses­ti, mut­ta ikävä kyllä me­kaa­ni­sen kaa­va­mai­ses­ti. Mo­der­nin mur­han ja klas­sik­ko­ta­pauk­sen yh­distä­mi­nen ko­pio­mur­haa­jan kaut­ta on gen­ren pe­rus­jip­po­ja, mut­ta il­man oma­peräistä twis­tiä tai edes vii­mei­sen pääl­le hiot­tua tun­nel­maa ko­ko­nai­suus jää pui­se­vak­si. Tälläi­senään elo­ku­vaa voi suo­si­tel­la lä­hinnä dek­ka­rien suu­ku­lut­ta­jil­le ruo­ka­va­lion täyt­teek­si.

Näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set ovat kui­ten­kin hy­viä: Ciarán Hinds te­kee po­lii­sipääl­likkönä let­kan luon­te­vim­man suo­ri­tuk­sen, mut­ta myös Kel­ly Reil­ly hie­man hu­kas­sao­le­va­na ko­mi­saa­rio An­na Tra­vi­si­na nou­see eläväk­si hah­mok­si.