Hie­man hen­getön, mut­ta yhtä kaik­ki viih­dyttävä jat­ko-o­sa, jo­ka to­dis­taa että nä­kymättö­myys on yhtä hyvä mo­tii­vi sil­mittömäl­le tap­pa­mi­sel­le kuin Fre­dymäi­sen ru­ma ha­bi­tus. To­ki myös kaik­ki­voi­pai­suu­den toi­nen tun­nus­merk­ki, alas­to­mien nais­ten tii­rai­lu, on tässä edus­tet­tu­na — ajoit­tain mil­tei pe­rus­tel­lus­ti. Suo­raan vi­deol­le teh­dyk­si jat­ko-o­sak­si ta­ri­na on yllättävän hyvä, muu­ta­mas­sa kään­teessään jo­pa ove­la, ja tek­ni­nen to­teu­tus myös laa­tu­luok­kaa. Tun­nis­tet­ta­vak­si ni­mek­si mu­kaan otet­tu Ch­ris­tian Sla­ter pää­see tässä kui­ten­kin var­sin vähällä dub­baus­työllä.