Täy­del­li­sessä avio­lii­tos­sa vai­mo kok­kaa, sii­voa ja huo­leh­tii kai­kes­ta to­sielämän asiois­ta, jot­ta mies voi viettää laa­tuai­kaa pe­li­kon­so­lin kans­sa. Vin­ce Vaugh­nin ja Jen­ni­fer Anis­to­nin val­ko­kan­gas­lii­to al­kaa tästä ase­tel­mas­ta, mut­ta en­simmäi­sen pa­rin mi­nuu­tin jäl­keen uto­pia vaih­tuu jo tais­te­lu­tan­te­reek­si.

Ro­mant­tis­ta ko­me­diaa odot­ta­va kat­so­ja jär­kyt­tyy pe­rin­poh­jai­ses­ti, sillä jos jo­ta­kin tämä on omiaan shok­ki­hoi­to­na saa­maan mie­het ylös soh­val­ta ja vai­mot pu­hu­maan sel­ko­kie­lellä. Kos­ton ris­ti­tu­li ei nou­se bru­taa­lei­hin mit­toi­hin, mut­ta kau­nis­ta tai mieltäy­lentävää kat­sot­ta­vaa tämä ei ole. Mus­ta ko­me­dia­kaan tämä ei ole, vaik­ka huu­mo­rin — sikä­li kun sel­lais­ta elo­ku­vas­sa edes on — ai­nek­set löy­tyvät­kin osin sa­mois­ta tee­mois­ta.