Kun pe­rin da­vid­finc­hermäi­set al­ku­teks­tit ja Asia Ar­gen­ton sur­kea näyt­te­le­mi­nen ohi­te­taan, Po­lii­si­pi­ri 13 tun­tuu pi­ristävältä, to­sin ää­rimmäi­sen vä­ki­val­tai­sel­ta rans­ka­lai­sel­ta ny­kyt­ril­le­riltä.

Hu­gues Pa­ga­ni­nin ro­maa­niin pe­rus­tu­va ta­ri­na ker­too pa­rii­si­lai­ses­ta yli­kons­taa­pe­lis­ta (Gé­rard De­par­dieu), jo­ka jou­tuu kol­le­gan­sa mur­han sii­vittämänä kes­kel­le kor­rup­tion ja huu­me­kau­pan sok­ke­loa Pa­rii­sin ka­duil­la.

De­par­dieu al­kaa pai­sua jo Hen­rik kah­dek­sas­mai­siin mit­toi­hin. Nai­set par­vei­le­vat hä­nen ympä­rillään ja kat­so­vat hä­neen JW Vai­nio­ta lai­na­ten ”­kuin yököt au­rin­koon”. Se ei sil­ti tun­nu epäus­kot­ta­val­ta. Päin­vas­toin De­par­dieun ka­ris­ma kan­taa ko­ko elo­ku­vaa.