Ki­vu­liaan haus­ka ja haus­kan ki­vu­lias ko­me­dia len­to­kentän tur­va­mie­hestä, jo­ka ei voi us­koa, että fik­su ja me­nes­tyvä kau­no­tar voi­si ol­la hä­nestä kiin­nos­tu­nut. Ta­ri­na luo vä­lillä on­gel­mia tyhjästä, mut­ta si­vu­hah­mo­jen kaar­ti on vä­rikkään eloi­sa, ja it­se pe­rusjäbän ja su­per­kis­san vä­li­nen suh­de jo lähtö­koh­tai­ses­ti­kin sen ver­ran kan­nus­tet­ta­va kon­sep­ti, että pak­ko­han hah­mois­ta on vä­littää.

E­lo­ku­va nou­dat­taa pe­rin­teistä ro­mant­ti­sen ko­me­dian kaa­vaa us­kol­li­ses­ti, mut­ta nou­see puo­li­huo­maa­mat­ta kes­ki­kas­tin ylä­puo­lel­le. Jay Ba­ruc­hel on pääo­sas­sa kaik­kien sor­ret­tu­jen ta­vis­ten asia­mies, jon­ka nou­su on­neen on kuin mikä ta­han­sa en­dor­fii­ni­ha­kui­nen ta­ri­na al­ta­vas­taa­jan voi­tos­ta. Elo­ku­va pu­huu lämmöllä Dis­ney-piir­re­tyistä ja it­sea­sias­sa ky­seessä on­kin erään­lai­nen kään­tei­nen Tuh­ki­mo-sa­tu, jos­sa kengän si­jaa toi­mit­taa en­simmäi­sen su­ku­pol­ven iP­ho­ne.