Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Maya For­be­sin hen­kilö­koh­tai­siin kas­vu­ko­ke­muk­siin poh­jaa­va draa­ma esit­te­lee per­hen, jon­ka kah­del­la pie­nellä tyttä­rellä ja äi­dillä (Zoe Sal­da­na) on te­ke­mistä bi­po­laa­ri­ses­ta mie­lia­lahäi­riöstä kär­sivän isän (Mark Ruf­fa­lo) kans­sa.

Sai­rau­teen yh­tei­senä taak­ka­naan suh­tau­tu­van per­heen pon­nis­te­lut oi­rei­den lien­nyttä­mi­sek­si ja elämän pa­ran­ta­mi­sek­si ovat kieh­to­vaa seu­rat­ta­vaa. Symp­pik­sen pe­rus­po­si­tii­vi­sel­la asen­teel­la haas­teet koh­taa­va elo­ku­va mais­tuu sar­jal­ta elävästä elämästä poi­mit­tu­ja ta­pah­tu­mia, mut­ta ta­ri­nan imu jää sil­ti puo­li­tie­hen. Ta­ri­nan pu­nai­nen lan­ka haih­tuu mie­len­kiin­tois­ten sat­tu­mus­ten seas­ta, eikä elo­ku­van lop­pu­pis­tekään ni­vo kaar­ta ko­ko­nai­sek­si. Elämä on.