Pök­kelö­lii­ke­mies Ch­ris­top­her Lam­bert po­kaa Ja­pa­nin mat­kal­laan ho­tel­lin baa­ris­ta geis­han, jo­ka yh­tei­sen il­lan­vie­ton päät­teek­si on päätä ly­hem­pi, kii­tos palk­ka­mur­haa­ja­nin­jo­jen. Mies sel­viää, mut­ta ai­noa­na sil­minnä­kijänä jou­tuu he­ti nin­jo­jen tap­po­lis­tal­le.

Lam­bert mu­mi­see taas rep­liik­kinsä kuin ää­nen­vai­men­ti­men lä­pi, ka­ta­nat viu­hu­vat ja sa­ke­kin vir­taa. Hep­poi­nen juo­ni, mut­ta hu­pi­mie­li­nen to­teu­tus kääntää ko­ko­nai­suu­den voi­tol­le. Juop­po seppä­kin toi­mii pi­ris­teenä, vaik­ka ste­reo­ty­piaa edus­taa­kin. Hu­vit­ta­va mo­ka: sai­raa­las­sa tv-ka­na­vat vaih­tu­vat, mut­ta ka­na­va­nu­me­ro ei.