Ih­mi­siä hy­per­kuu­tiois­sa osa kak­si. Ei saa juu­ri­kaan ai­kaan en­simmäi­sestä osas­ta tut­tua us­kot­ta­vuut­ta. Neljäs ti­lau­lot­tu­vuus jää edel­leen ai­ka epä­selväk­si, mut­ta ase­teol­li­suu­den ah­neus häi­lyy taus­tal­la. Suu­rem­pi bud­jet­ti ei au­ta. It­se kuu­tioympä­ristöhän ei ole tär­kein, vaan psy­ko­lo­gia, ih­mis­ten reak­tiot pai­neen al­la. De­men­toi­dun mum­mon ja so­kean tytön lisää­mi­nen ryhmään jää osin hyö­dyntämättä.

Eri­no­mai­sen tark­ka ja terävä ku­va. Oh­jaa­ja on taus­tal­taan ku­vaa­ja, ja sen huo­maa. Kak­si elävää ja is­kevää ää­ni­rai­taa. Ekst­roi­hin on tal­len­net­tu ku­va­gal­le­ria ja trai­le­ri.