Ant­ho­ny Hop­kins lu­pa­si '­jo­tain täy­sin eri­lais­ta'. Slipst­ream to­del­la on sitä. Alun to­taa­li­nen tek­ni­nen se­koi­lu muun­tuu jon­kin­lai­sek­si juon­ta muis­tut­ta­vak­si. Pääl­lekkäi­syys to­del­li­suu­den, une­no­mai­sen ker­rok­sen ja elo­ku­van­te­ke­mi­sen vä­lillä on lo­pul­ta toi­mi­va rat­kai­su. Am­pu­ma­ta­paus­ten ja ku­vauspäi­vien set­vi­mi­nen ku­tou­tuu yh­teen mys­ti­ses­ti. Miel­leyh­ty­miä la­ji­tyy­pin suu­rim­paan te­kijään ei voi välttää.

Vah­vo­jen per­soo­nien pääl­le koot­tu rön­syi­levä ku­va- ja aja­tus­kol­laa­si vaa­tii pik­ki­riik­ki­sen enemmän kuin kes­ki­ver­to DVD-vuok­raa­ja on val­mis vas­taa­not­ta­maan. Sik­si Ant­ho­ny Hop­kin­sin teos an­sait­see­kin paik­kan­sa täh­del­lis­ten, jos­kin ky­see­na­lais­ten elo­ku­va­ko­ke­mus­ten jat­ku­mos­sa.