Ju­ma­lal­la on kai­kis­sa us­kon­nois­sa help­po tehtävä pan­na ih­mis­kun­ta se­kai­sin. Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa käy­tet­tiin yhtä mie­len­kiin­toi­sim­mis­ta, kun kaik­ki ih­mi­set al­koi­vat pu­hua omaa kieltään Baa­be­lin eli ny­kykäännök­sen mu­kaan Ba­by­lo­nin tor­nis­sa.

Tästä juon­tuu elo­ku­van ni­mi, jo­ka ker­too ih­mis­ten koh­taa­mi­ses­ta ja koh­taa­mat­to­muu­des­ta eri kult­tuu­reis­sa ar­kea sär­ke­vien dra­maat­tis­ten ta­pah­tu­mien kaut­ta Mek­si­kon ja Yh­dys­val­tain ra­ja­seu­dul­la, Ma­ro­kos­sa ja Ja­pa­nis­sa.

Oh­jaa­jan aiem­pi elo­ku­va Amo­res Per­ros ker­toi sa­maan ta­paan Ju­ma­lan oi­kuis­ta toi­siin­sa kyt­key­ty­villä jak­soil­la, mikä sär­je­tyssä leik­kauk­ses­saan al­kaa ol­la lop­puun käy­ty ta­pa. Iñár­ri­tu on kui­ten­kin tyy­lin mes­ta­ri, ja in­nos­taa jäl­leen kat­so­jan mu­kaan­sa.