Ge­nee­ri­nen agent­tijännä­ri luo juu­ren­sa ny­kypäivän Ber­lii­niin, missä ei ehkä ole kylmän so­dan ten­hoa, mut­ta ko­sol­ti kylmää us­kot­ta­vuut­ta suo­raan por­tis­ta. Rhys Ifan­sin de­ka­dent­ti, mut­ta riu­tu­nut var­jo­mies ja Ric­hard Jen­kin­sin peh­meän mätä po­mo vetävät saa­gan vä­littömäs­ti ylös kli­seis­ten vi­deo­viih­dyk­kei­den sar­jas­ta, jon­ne tämä ta­ri­nan­sa puo­les­ta väistämättä kuu­lui­si.

Ku­vas­tol­taan ilah­dut­ta­van ava­ra ja rap­piol­li­sen kylmä­kis­koi­nen jännä­ri pa­ke­toi ni­pun kli­seitä ve­toa­van kylmäk­si vyyh­dik­si, jo­ka pa­kot­taa us­ko­maan hah­moi­hin­sa ja vä­littämään edes hi­tu­sen juo­nes­taan. Nät­ti ja il­meeltään ka­tu-us­kot­ta­va sar­ja ei ai­na­kaan en­simmäi­sellä kau­del­la ta­voi­ta kylmän­so­dan ver­rok­kien­sa, esim. The Com­pa­ny tai vaik­ka­pa The Ame­ri­cans, imua, mut­ta ve­toaa kyl­lik­si nous­tak­seen pä­teväk­si tee­majännä­rik­si.

Sar­jas­ta on lu­vas­sa ai­na­kin kak­si lisä­kaut­ta.