Spiel­ber­giläi­nen var­haisd­raa­ma ei su­ju­nut kaik­kein par­haim­mal­la ta­val­la. Ei, vaik­ka tässä­kin on mu­ka­na hy­per­fan­ta­siaa kuo­le­man jäl­kei­sestä elämästä. Ih­mis­suh­teet eivät ole seik­kai­lun mes­ta­ril­le hel­poim­pia.

Ei ole ana­mor­fis­ta ku­vaa kan­nen mai­nin­nas­ta huo­li­mat­ta. Aa­vis­tuk­sen peh­meä. Jon­kin ver­ran ta­sovä­rinää. Ih­mis­kas­vot ovat sä­vyttömän oloi­sia. Har­vi­nai­nen vii­den ka­na­van ää­ni­rai­ta mer­kit­see hie­nois­ta pa­ran­nus­ta nor­maa­liin DS-ää­neen ver­rat­tu­na. Ekst­rois­sa fak­ta­ruu­tu­ja, trai­le­ri, web­bi­lin­kit ja biog­ra­fiat.