Hyvä ei ole help­poa. Hyvän ro­maa­nin imuun on usein vai­kea päästä. Niin on myös par­hai­den elo­ku­vien lai­ta. Ou­to­jen nä­ky­jen mies Ter­ry Gil­liam ei päästä kat­so­jaa hel­pol­la ku­va­tes­san huu­me­lap­sen elämää.

Äi­ti tu­keh­tuu suk­laa­seen, ja rok­ka­ri-isä (Jeff­rey Brid­ges) saa apua neu­lan fik­sauk­seen. Tyttö jää lo­pul­ta yk­sin, ja koh­taa lieväs­ti il­mais­ten kum­mal­li­set naa­pu­rit.

E­lo­ku­va on to­teu­tet­tu täy­sin al­le kym­men­vuo­tiaan lap­sen näkö­kul­mas­ta. Häntä eivät kah­lit­se ai­kui­sen ka­vah­ta­mat asiat. Myös pe­lot ovat tyys­tin eri­lai­set.

Gil­liam kääntää Lii­san ih­me­maas­sa ja Ca­zan sur­rea­lis­ti­set sar­ja­ku­vat elo­ku­van kie­lel­le. Var­sin­kin jäl­kimmäi­seltä on lai­nat­tu ve­de­na­lai­set olo­huo­neet, jot­ka on to­teu­tet­tu tai­dok­kaas­ti. Kai­ken kaik­kiaan Gil­liam yh­distää kau­hue­lo­ku­van rek­vi­siit­taa to­sielämän draa­maan, jo­ka pys­tyy kat­so­maan maail­maa lap­sen sil­min. Mistään kau­hue­lo­ku­vas­ta tai so­siaa­lid­raa­mas­ta ei siis ole ky­se.