On to­ki mo­nia mo­tii­ve­ja kat­soa tie­tei­se­lo­ku­via. Tällä ker­taa sel­lai­nen on pe­rin eri­koi­nen: tämä kan­nat­taa kat­soa, jos ha­luaa nähdä Tom Crui­sen esittävän roo­li­hah­mon heittävän hen­kensä ai­na­kin kak­si­kym­mentä ker­taa sa­mas­sa elo­ku­vas­sa.

Hul­lun idean voi to­teut­taa tyy­lillä. Kir­jai­li­ja Phi­lip K. Dick hal­lit­si tämän tai­don. Ed­ge of To­mor­rown oh­jaa­ja ja kä­si­kir­joit­ta­ja eivät.

Hie­man hu­vit­ta­vaa kui­ten­kin on, että elo­ku­van nou­dat­taa mo­nen klas­sik­ko­ro­maa­nin ra­ken­net­ta. En­simmäi­nen tun­ti on pe­rin tylsää, mut­ta lop­pu­puo­li jo rul­laa ai­ka mie­len­kiin­toi­ses­ti. Mut­ta tämä­kin vain toi­min­tae­lo­ku­van laa­tu­ta­sol­la. Tek­niik­kaan on sat­sat­tu pal­jon, jo­ten lop­pu­tu­lok­sen oli­si suo­nut ole­van pa­rem­pi..