Jie­ho Leen epi­so­die­lo­ku­va tun­teis­ta ja tun­teet­to­muu­des­ta jättää myös kat­so­mon puo­lel­la tun­teit­ta. ”P­lea­su­re” (B­ren­dan Fra­ser) toi­mii ”­Fin­ger­sin” (An­dy Gar­cia) apukä­tenä suo­je­lu­ra­ho­jen kerää­mi­sessä ja ko­vis­te­luo­pe­raa­tioi­den lop­puun­saat­ta­mi­ses­sa. Plea­su­re elää men­nei­syy­den jättä­missä muis­ti­ku­vis­sa, ajas­sa jol­loin ko­ke­muk­set eivät ol­leet vielä vie­neet hä­neltä tun­tei­ta. Ai­kui­siällään hän ha­kee ää­rimmäi­syyk­siä ko­keak­seen ole­van­sa vielä hen­gissä. Ta­ri­nat se­koit­tu­vat toi­siin­sa ja kiertävät sa­mas­sa ym­pyrässä.

Leen omaa kä­si­kir­joi­tus­ta ei kek­se­liäi­syy­den puut­tees­ta voi syyl­listää, ke­hi­telmät saa­vat vaan tun­te­maan myötähä­peää. Se­ka­vuus ja ker­ros­ten kierrättä­mi­nen eivät tälläkään ker­taa pe­las­ta köyhää ta­ri­naa. Iso ra­ha me­nee huk­kaan jo­ka ta­pauk­ses­sa. Useam­man pää­hen­kilön elämän­ta­ri­noi­hin kes­kit­ty­mi­nen ly­hyehkössä elo­ku­vas­sa jättää ko­ko pa­le­tin etäi­sek­si.