I­ki­nuo­ri palk­ka­mur­haa­ja (Ch­ris­toph Waltz) jou­tuu kou­lut­ta­maan seu­raa­jan­sa ja sa­mal­la te­kemään ti­liä al­ko­ho­lin­huu­rui­ses­ta ja pil­le­rien pi­ristämästä rap­pio-elämästään. Omin­ta­kei­nen ri­kos­ku­vaus luo jän­ni­tystä en­nen kaik­kea siitä kestääkö pap­pa­rai­sen vas­ta­lei­kat­tu ran­ne ter­mi­naat­to­rin toi­men­ku­van ja kos­ka tällä po­sah­taa suo­ni.

A­se­tel­mal­taan hil­peä, mut­ta ta­ri­nal­taan tur­han va­nut­tu­nut ee­pos lön­tystää lä­pi elämä­nop­pien­sa. Pin­ta on ko­meas­ti koh­dil­laan ja au­dio­vi­suaa­li­nen to­teu­tus viit­se­liästä, mut­ta ker­ron­ta ot­taa ai­kan­sa kuin ruo­kakär­ryn tu­lo van­hain­ko­dis­sa. Kas­ti on no­he­va, mut­ta sii­vilään jää­vien sat­tu­mien sum­ma lo­pul­ta lai­ha.