Epä­ta­sai­nen ko­me­dia ei jätä mitään pyhää, vaan veis­te­lee sket­siä kym­mestä käs­kystä yltäen ai­na ma­kaa­be­ris­ta yli­hen­kevään. Ko­me­dia rön­syi­lee ar­vaa­mat­to­mas­ti, mut­ta ai­na su­la­vas­ti ja mo­nin­pai­koin näppäräs­ti — mikä on pal­jon enemmän kuin vii­meai­ko­jen epic- ja di­sas­ter­mo­vie­seis­ta voi sa­noa. Kai­ken lisäk­si puo­let haus­kuu­des­ta on jännätä ku­ka tut­tu näyt­te­lijä seu­raa­vak­si mars­sii ruu­dul­le, sillä kas­ti on hur­ja. Mie­leen­pai­nu­vim­man suo­ri­tuk­sen te­kee Oli­ver Platt Ar­nold Sc­hwar­zen­neg­ge­rinä.