Uu­den, aiem­paan to­tut­tua tum­mem­man Bat­ma­nin­sa jäl­keen omil­le teil­leen läh­te­nyt sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja Frank Mil­ler mer­kit­tiin, jos ei DVD-le­vyn kan­nes­sa, mut­ta ai­na­kin ta­ka­teks­teissä oh­jaa­jak­si en­nen it­se Ro­bert Rod­ri­gue­zia. Sik­si tar­kas­ti al­ku­peräi­sen sar­ja­ku­van vi­suaa­lis­ta il­mettä seu­ra­taan.

Bo­gart, b-fil­mit, dig­ga­ri-s­ci­fi ja var­maan kaik­ki camp maan ja tai­vaan vä­lillä pan­naan man­ke­liin, jon­ka edessä ku­ka ta­han­sa, tylsä krii­tik­ko tai gen­re­pel­le, on voi­ma­ton. Lo­pul­ta en­simmäi­sen puo­lis­kon tär­kein sa­no­ma huk­kuu: te­kijät ovat vah­vas­ti vää­rin koh­del­tu­jen nais­ten puo­lel­la, mikä on vä­ki­val­tae­lo­ku­vien sa­ral­la suo­ras­taan en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta, jos apu­lai­soh­jaa­jan hää­ri­nyttä Quen­tin Ta­ran­ti­noa ei oli­si jos­kus vuo­sia sit­ten saa­tu ulos vi­deo­kau­pas­ta.