Fa­me so­vi­tet­tu­na fu­tis­soit­to­kun­tien maail­maan. Tässä kes­ki­tytään rum­pa­lei­hin, joi­ta kou­li­taan kuin lai­vas­ton eri­kois­jouk­ko­ja kon­sa­naan – ve­si­sa­tees­sa pun­ner­ta­mis­ta ja kak­sin­tais­te­lu­ja unoh­ta­mat­ta. Ta­ri­nal­taan tyy­pil­li­nen ja hah­moil­taan täy­sin pin­nal­li­nen, mut­ta ete­nee elo­ku­va­na riittävän vir­ta­vii­vai­ses­ti ol­lak­seen viih­dyttävä. Herättää epäo­leel­li­sen ky­sy­myk­sen: Pe­la­taan­ko­han bän­di­ki­sois­sa vä­lia­joil­la vas­ta­vuo­roi­ses­ti fu­tis­ta?

Hie­man yli­tum­ma, mut­ta kont­ras­til­taan hyvä ku­va. Lievä reu­navä­rinä ja ha­vait­ta­va ylimääräi­nen elo pin­nois­sa an­ta­vat kar­keah­kon vai­ku­tel­man, mut­ta ko­ko­nai­suu­te­na jäl­ki on vai­vat­ta miel­lettä­vissä ta­sok­kaak­si. Ää­ni­rai­ta on on­gel­ma­ton ja ajoit­tain ti­la­vai­ku­tel­mal­taan var­sin on­nis­tu­nut. Hu­vi­tus­ta herättää mah­ti­pon­ti­nen mu­siik­ki, jol­la yri­tetään useaan ot­tee­seen dra­ma­ti­soi­da muu­toin var­sin jän­ni­tyk­settö­miä ta­pah­tu­mia. Ekst­ra­ton. (IJ)