Kun men­nei­syy­den hah­mot, mitkäpä muut­kaan, pa­ne­vat pie­nen ih­mis­tai­men to­lal­taan, täy­tyy koh­da­ta lähtö­ta­son ki­peys, alis­tua tai päättää ol­la lan­nis­tu­mat­ta. Kylmää ja sinänsä ty­perää ul­ko­puo­li­sen pu­het­ta, mut­ta siitä on tässä hie­nos­sa ko­ti­mai­ses­sa elo­ku­vas­sa ky­se.

Tus­kin näin hyvää jäl­keä oli­si saa­tu ai­kaan il­man Lee­na Lan­de­rin mie­len­kiin­tois­ta al­ku­peräis­ro­maa­nia, mut­ta ei se mikään tae ole kos­kaan ol­lut elo­ku­van­teos­sa.

Ää­rimmäi­sen traa­gi­sen per­he­ko­ke­muk­sen var­jos­ta­ma Ju­ha­ni (ai­to Nii­lo Syväo­ja) aluk­si jou­tuu ja lo­pul­ta pää­see saa­reen, oma­laa­tui­sen poi­ka­ko­din pitäjän (mai­nio Tom­mi Kor­pe­la) ho­tei­siin. Kli­seitä kaih­taen edetään draa­man kaar­ta ja ta­voi­te­taan jo­tain klas­sis­ta, mitä har­voin on suo­ma­lai­ses­sa elo­ku­vas­sa koet­tu. Truf­faut­mai­nen kär­si­mys viedään seu­raa­vaan ka­ma­riin ku­vaa­mal­la har­vi­nai­sen us­kot­ta­vas­ti nuo­ria mie­he­nal­ku­ja ja saa­vut­ta­mal­la pie­ni pa­la­nen pe­ru­sin­hi­mil­li­syy­den ydintä. Tässä elo­ku­vas­sa ei pieh­ta­roi­da suo­ma­lai­sen angs­tin het­teikössä ras­kais­ta poh­ja­vir­tauk­sis­ta huo­li­mat­ta.