To­ni Mor­ri­son ro­maa­niin pe­rus­tu­va vai­kea­sel­koi­nen elo­ku­va, jo­ka vaa­tii her­keämätöntä tark­kai­lua. Le­vo­ton ja hiu­kan liian rik­ko­nai­nen. Myös pitkä. Jos ha­luat nähdä to­del­la eri­koi­sen elo­ku­van, va­lit­se tämä. Kal­toin koh­del­tu mus­ta nai­nen huo­leh­tii tyttä­restään ta­los­sa, jos­sa kum­mit­te­lee. Van­ha ystävä saa­puu pai­kal­le ja men­nei­syy­den ar­pia auo­taan. Pai­kal­le dra­maat­ti­ses­ti saa­pu­va Be­lo­ved-nei­to häm­mentää ou­doil­la ta­voil­laan.

Hyvä ku­va, to­sin pientä vä­rinää ajoit­tain. Ääntä on käy­tet­ty te­hok­kaas­ti ku­vaa­maan, kuin­ka ta­lo elää. Ei lai­sin­kaan ekst­ro­ja.