Kol­men kau­den mit­taan ai­koi­naan jää­nyt Dea­dwood-sar­ja herää hen­kiin yh­den lop­punäytök­sen ajak­si. Hi­tu­sen puo­li­vil­lai­nen, mut­ta si­sim­missään yhä kars­kis­ti suo­lenpätkänsä piik­ki­lan­gal­la ko­koon­kur­si­va päätö­so­sa näyttää ju­ma­lan hylkäämän kylä­pa­ha­sen nyt vuo­sia myö­hem­min. Elämä, kuo­le­ma, sydä­men asiat ja koh­ta­lon oi­kut tun­tu­vat yhä se­koit­ta­van sop­paa yhtä pu­re­vas­ti kuin 13 vuot­ta sit­ten, eivätkä tu­tut hah­mot tun­nu hu­kan­neen ole­mus­taan.

E­lo­ku­va tar­joi­lee sar­jal­le hyvän pää­te­pis­teen, jos­sa ta­pah­tu­mien ten­ho on pitkäl­ti en­nal­laan, eikä ko­ko­nai­suut­ta pää­se hauk­ku­maan val­juk­si uu­del­leenläm­mi­telmäk­si. Sil­ti seu­raa­vaa osaa ei nyt enää jää kai­paa­maan. Tämä oli tässä.