Pank­ki­keik­ko­jen ku­vauk­set on yk­si kaik­kein kli­sei­sim­mistä elo­ku­va­la­ji­tyy­peistä. Mut­ta elo­ku­va on syn­di­koi­tua po­pu­laa­ri­kult­tuu­ria siinä missä ar­kipäivän sar­ja­ku­vast­ri­pit. Ne pe­rus­tu­vat hal­li­tul­le tois­tol­le. Kat­so­ja tietää suu­rin piir­tein mitä tu­le­man pitää, mut­ta jän­ni­tys on­kin siinä, mitä tehdään toi­sin. The Bank Job osaa tehdä toi­sin.

To­si­ta­ri­naan pe­rus­tu­va keik­ka­ku­vaus an­taa mah­dol­li­suu­den tark­kaan ajan­ku­vaan Lon­toos­ta 1971, sen po­li­tii­kas­ta ja sek­sis­kan­daa­leis­ta. Pää­hen­kilöt ovat sym­paat­ti­sia, jo­ten kat­so­ja pys­tyy hy­vin eläy­tymään an­ti­san­ka­rien aja­tuk­siin.

Kai­ken kuor­rut­taa suo­ras­taan ne­ro­kas aja­tus luo­da ar­ki­nen 007-tyyp­pi, jo­ka ker­too, mil­lais­ta to­del­li­sen ja­mes­bon­din työ lo­pul­ta on­kaan. Var­sin­kaan ang­lo­fii­lien ei kan­na­ta mis­sa­ta tätä elo­ku­vaa.