Pettämättömän vai­nun omaa­va po­lii­si­koi­ra jah­taa oh­jaa­jan­sa tap­pa­nei­ta uus­nat­se­ja. Hom­ma su­jui­si pal­jon no­peam­min, el­lei Chuck Nor­ri­sin näyt­te­lemä ne­ro­pat­ti oli­si jat­ku­vas­ti vas­tuk­si­na.

Nor­ri­sin Dir­ty Har­ry -i­mi­taa­tio on kor­kein­taan sur­ku­hu­pai­sa, mie­hen ka­tu-us­kot­ta­vuus kun riittää ny­kyi­sin enää hä­din tus­kin kam­pea­maan mie­hen tv-s­ho­pin kun­to­lai­te­man­ne­kii­nik­si. Elo­ku­van sal­do on hel­pos­ti ki­tey­tettä­vissä: 10 se­kun­nin juo­ni, ru­tii­ni­no­mais­ta räis­kintää ja muu­ta­ma luon­no­ton let­kau­tus. Hu­vit­ta­vin­ta tässä on­kin, kuin­ka pal­jon pa­ri­val­jak­ko to­del­la muis­tut­taa toi­siaan niin ole­muk­sel­taan kuin näyt­te­lijän­lah­joil­taan.