Pe­rus­kaa­van toi­min­talät­ty, jon­ka san­ka­ri Mic­hael Par ei saa il­mais­tua minkään as­tei­sia tun­tei­ta — edes vä­himmänkään eläy­ty­mi­sen ver­taa. Mu­sii­kin käyttö on ver­rat­tain on­nis­tu­nut­ta ja toi­min­ta­koh­tauk­siin­kin on saa­tu enemmän eloa kuin bud­jet­ti­luo­kas­sa yleensä. Hu­pia ir­toaa pait­si pää­je­hun köm­pe­lyy­destä, myös hah­mo­jen suu­hun si­joi­te­tus­ta dia­lo­gis­ta, jo­ka oli­si ajoit­tain nau­ret­ta­van yliam­pu­vaa il­man näyt­te­lijöi­den tö­keröä tois­toa­kin.

Ku­va on yllättävän­kin hyvä, jos­kaan ei ai­van kir­kas tai vail­la pie­nempää ros­kaa. Ää­ni­rai­ta on mu­sii­kin osal­ta niin ikään laa­du­kas, mut­ta puu­dut­ta­van lat­teis­sa te­hos­teis­sa oli­si rei­lus­ti pa­ran­ta­mis­ta. Osa dia­lo­gis­ta tu­lee kuin hau­dan ta­kaa, vaik­ka suu­rim­mak­si osak­si laa­tu on­kin välttävä. Ekst­rois­sa trai­le­ri. Tun­ne­taan myös ni­millä: Mis­sion of Death ja Merc­hant of Death. (IJ)