Ti­vo­li­kau­hue­lo­ku­van ar­vos­te­tuin teos, Henk Har­veyn oh­jaus Car­ni­val of Souls (1962), luot­ti berg­ma­ni­lais-coc­teau­lai­siin vai­ku­tel­miin, kun To­be Hoo­pe­rin lähtö­koh­ta­na on suo­ra toi­min­ta.

Neljä nuor­ta päättää jäädä yök­si kau­hu­jen­ta­loon, vaik­ka heitä on va­roi­tet­tu ti­vo­lin epämääräi­sestä men­nei­syy­destä. Luon­no­noik­ku al­kaa jah­da­ta ne­lik­koa. Tämä on pe­rin tylsää, kos­ka Hoo­per ei pys­ty luo­maan pai­nos­ta­vaa tun­nel­maa ku­ten par­hais­sa tuo­tok­sis­saan.

Pa­ras­ta elo­ku­vas­sa on al­ku ja lop­pu. Per­heen poi­ka on kerän­nyt ai­ka­moi­sen ko­koel­man War­re­nin sar­ja­ku­va­leh­distä ja Fa­mous Mons­ters of Film­lan­din me­mo­ra­bi­liaa. Siitä on hyö­tyä alun suih­ku­koh­tauk­ses­sa. Lo­pus­sa puo­les­taan ti­vo­lin vä­ki kor­jaa muus­ta vä­littämättä omia ko­ju­jaan, vaik­ka kum­mi­tus­ju­na on tu­hou­tu­nut ai­van vie­ressä.